Energiapolitiikka.esitys

PolicyOnEnergy.Performance

UTOPIA/DYSTOPIA

Kuva: Reija Hirvikoski

UTOPIA/DYSTOPIA

kirjoittanut Olli Pitkänen

Dystopia

Eurooppalainen tausta

Energiapolitiikka-projektin dystopinen taustaskenaario pohjautuu EU-komission Global Europe 2050 –raportin[1] ”EU Under threat” –skenaarioon. Skenaariot eivät ole ennusteita, vaan tulevaisuuden­tutkimuksen menetelmin perusteltuja mahdollisia Euroopan tulevaisuuksia.[2] ”EU Under threat” on varsin synkkä näkymä: väestö on vanhentunut, sosiaalinen pääoma vähentynyt, energian saanti muuttunut epävarmemmaksi, ilmaston lämpeneminen ja maailmanlaajuinen ruokakriisi pahentunut, työvoiman määrä vähentynyt, infrastruktuuri-investoinnit vähentyneet, maailmanpoliittinen turvallisuus heikentynyt ja kaupungit muuttuneet haavoittuvammiksi.

Globaalisti ruoan, veden ja energian kysyntä kasvaa merkittävästi väestönkasvun takia. Nämä kaikki resurssit riippuvat toisistaan eikä niihin liittyviä ongelmia voi ratkaista erikseen.[3]

Tackling problems pertaining to one commodity will be linked to supply and demand for the others

Lähde: Global Europe 2050

Suomi kurjistuu

Omassa skenaariossamme suomalaiset ovat kokeneet talouden pitkän alamäen. Joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yritykset eivät ole kyenneet kehittämään uusia menestystuotteita, ”uutta Nokiaa” ei ole löytynyt. Valtion leikkaukset koulutukseen ja tutkimukseen ovat myös pitäneet huolen siitä, että osaaminen ja innovaatiot ovat alkaneet vähentyä ja yleinen ilmapiiri on jo vuosia sitten muuttunut pessimistiseksi: tulevaisuudelta ei odoteta juurikaan parannusta.

Robotisaatio on vähentänyt työvoimantarvetta Suomessa lähes kolmanneksella samalla kun kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan ulkomaille.[4] Työttömyys on kohonnut yli 40 %:iin. Kun samalla väestö on ikääntynyt ja huoltosuhde muutenkin heikentynyt, julkinen talous on ajautunut ennennäkemättömiin ongelmiin.[5]

Jotta kaikille on voitu taata edes jonkinlainen kansalaispalkkaan perustuva perustoimeentulo ja jotta julkisen talouden velkaantuminen on kuitenkin saatu katkaistua, julkiset palvelut on pitänyt leikata minimiin ja erityisesti pitkävaikutteiset infrastruktuuri-investoinnit on jäädytetty kokonaan. Raide-Jokeri jäi Suomen viimeiseksi merkittäväksi investoinniksi liikenteeseen. Eduskunta joutui kumoamaan sähkömarkkinalaista verkon kehittämisvelvollisuuden, jotta sähkön siirtohinnat eivät olisi karanneet liian korkeiksi, jolloin verkonhaltijat ovat päästäneet verkkonsa hyvin huonoon kuntoon ja sähkön saatavuudesta on tullut ongelma. Uusia liittymiä maaseudulle ei ole helppoa saada ja olemassa olevat liittymät kärsivät toistuvista ja pitkäaikaisista katkoksista. Tämä on lisännyt pienimuotoisen energiantuotannon suosiota. Yhä useammat pyrkivät irtautumaan sähköverkosta ja tuottamaan itse tarvitsemansa energian.

Yleisissä asenteissa heijastuu pelko ja näkemys siitä, että tulevaisuudessa menee vielä huonommin. Pelokkaassa ilmapiirissä muukalais­vastaisuus on lisääntynyt, pakolaisiin ja ulkomaalaisiin suhtaudutaan epä­luuloisesti ja Suomi on pääosin sulkenut rajansa. Eurooppaan tulvivasta pakolaisvirrasta (2 miljoonaa pääosin heikosti koulutettua ihmistä vuodessa) Suomi joutuu kuitenkin edelleen ottamaan osan, noin 20 000 henkeä vuodessa. Koska heidän kotouttamiseensa ei ole käytettävissä rahaa, suuri osa heistä syrjäytyy slummiutuviin lähiöihin. Osa kuitenkin pystyy hyödyntämään kotimaassaan hankkimaansa maanviljelytaitoa ja luomaan itselleen ja perheelleen merkityksellisemmän elämän viljelemällä pientä maapalstaa kaupungin ulkopuolella.

Ihmiset pyrkivät varautumaan tuleviin vaikeuksiin lisäämällä omavaraisuuttaan. Palstaviljelystä on tullut erittäin suosittua ja monet suomalaiset saavat tyydytystä voidessaan itse viljellä talven perunat, vaikkei se olisi taloudellisesti järkevääkään: ”selvitäänpä hengissä sittenkin kun menee vielä huonommin”. Väestömäärä on kääntynyt laskuun ja kun yritystoiminta ja liikenne eivät vaadi lisää maata, joutomaaksi muuttuneita alueita on voitu antaa palstaviljelyyn lähes ilmaiseksi. Huolimatta pelosta ja epäluuloisesta ilmapiiristä syntyy myös pieniä tiiviitä yhteisöjä, joissa jakamistalouden hengessä ihmiset lainaavat toisilleen työkaluja ja auttavat toisiaan palstojensa viljelyssä.

Valoisa tulevaisuus

Eurooppalainen tausta

Positiivisen skenaariomme taustalla on komission Global Europe 2050 –raportin European Renaissance –skenaario.[6] EU on laajentunut ja vahvistunut. Se on lisännyt poliittista ja taloudellista integraatiotaan. Innovaatio­järjestelmät ovat kehittyneet tehokkaammiksi ja käyttäjä­keskeisemmiksi ja erityisesti Suomen kaltaiset korkean osaamisen maat ovat hyötyneet merkittävästi EU:n tuesta ja yhteistyöstä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. EU:n alueen bruttokansantuote kasvaa nopeasti.

Maailman laajuisesti ilmaston muutoksen pysäyttämiseen on ryhdytty voimakkaasti, mutta siinä ei ole vielä kovin hyvin onnistuttu. Ilmasto lämpenee edelleen ja vaara itseään vahvistavasta ilmastonmuutoksesta on suuri. Köyhyys maailmassa on vähentynyt, mutta köyhiä on edelleen paljon.[7]

Lähde: Global Europe 2050

Suomi menestyy

Suomi on robotisaation voittajia. Monilla aloilla tuottavuuden kasvu on ollut ennakoimattoman nopeaa. Lähes puolet perinteisistä työpaikoista on kadonnut, mutta kansantuote ja kokonaistuottavuus (TFP) on silti kasvanut nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Niinpä Suomessa on ollut mahdollista toteuttaa kansalaispalkkajärjestelmä, joka mahdollistaa hyvän elämän myös työelämän ulkopuolella oleville ja osa-aikaisesti työskenteleville ja jota muissa maissa yritetään kopioida kateellisina.

Suomi on hyötynyt Euroopan menestyksestä, mutta se ei ole siitä riippuvainen, vaan vie erityisesti palveluita netin kautta Aasiaan, Pohjois-Amerikkaan ja Afrikan nopeasti kasvaville markkinoille. Eurooppaan vuosittain saapuvista noin miljoonasta pakolaisesta ja maahanmuuttajasta Suomi onnistuu houkuttelemaan parhaiten koulutettuja ihmisiä, jotka helpottava väestön ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia.[8]

Suurin osa ihmisistä käy edelleen töissä, koska uudet alat houkuttelevat kiinnostavilla työpaikoilla. Uudistunut yliopistojärjestelmä on kyennyt nopeasti tuottamaan osaajia uusiin, vaativiin tehtäviin eikä työvoimapula ole päässyt nousemaan kovin pahaksi ongelmaksi kuin joillain yksittäisillä aloilla, vaikka monet ovatkin valinneet palkan­korotusten sijaan lisää vapaa-aikaa.[9]

Sähkön kulutus on edelleen lisääntynyt mm liikenteen siirryttyä lähes kokonaan sähköautoihin ja päästönormien ja energiaverojen tehtyä fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä hyvin kallista. Sähkömarkkinalaissa säädetty verkon kehittämisvelvollisuus on nostanut sähkön siirtohinnat niin korkeiksi, että keskitetty sähköntuotanto ei ole enää kilpailukykyistä hajautetun kanssa. Sähköntuotannossa onkin siirrytty suurimmaksi osaksi hajautettuun aurinko- ja tuulivoimaan, ydinvoimaloita ollaan lakkauttamassa ja fossiilisten polttoaineiden kulutus on romahtanut.

Lisääntynyt vapaa-aika ja nopea kaupungistuminen on saanut aikaan suurta tarvetta luontoon liittyville kokemuksille. Ihmiset ovat entistä enemmän alkaneet arvostaa vuoden kiertokulussa mukana olemista ja itsensä juurruttamista luontoon. Samalla kun luontoretkeilyn, lintuharrastuksen ja sienestämisen suosio on kasvanut valtavasti, myös palstaviljely on noussut suositummaksi kuin koskaan. Se on myös liitetty monien koulujen opetusohjelmaan. Monelle se ei ole ainoastaan harrastus, vaan elämäntapa, ja se heijastaa voimakkaasti henkilön ideologiaa ja arvoja. Siihen liittyy myös vahvasti ajatus lähellä tuotetusta, terveellisestä ruoasta, josta tietää miten se on kasvatettu. Ihminen kokee suurta tyydytystä, kun hän pystyy kasvattamaan ruokaa ja menestyy vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Pitkälle kehittyneessä ja teknistyneessä yhteiskunnassa palstaviljelijälle on tyydyttävää päästä vaikuttamaan ruokansa alkutuotantoon. Ja ihminen, joka työkseen kehittää digitaalisia palveluita toisille mantereille, kokee suurta nautintoa päästessään välillä niin suoraan näkemään ja kokemaan työnsä tuloksen. Lisääntynyt kiinnostus viljelyä kohtaan on myös näkyvästi lisännyt ruoan arvostusta ja vähentänyt ruoan hävikkiä Suomessa.

Sosiaalisessa mediassa jaetaan viljelyvinkkejä, näytetään kuvia eksoottisista yrteistä ja kilpaillaan kenen kasvi on kukoistavin. Näin palstaviljelijöiden keskinäinen vuorovaikutus laventuu reaalimaailman naapurustoista virtuaalisiin yhteisöihin. Huolimatta lisääntyneestä vauraudesta jakamistalous näyttelee suurta roolia myös tässä yhteiskunnassa. Yhteisöt jakavat keskenään työkaluja ja tarvikkeita ja ihmiset mielellään neuvovat ja auttavat toisiaan.

Kun palstat usein hyödyntävät kehittynyttä tieto- ja viestintätekniikkaa, ne vaihtavat keskenään automaattisesti tietoja lämpötilasta, kosteudesta ja muista viljelyyn vaikuttavista olosuhteista ja pystyvät automaattisesti säätämään kastelua ja lannoitusta tarpeen mukaan. Näin palsta pysyy kunnossa ja kasvit kasvavat hyvin vaikka kaupunkilainen palstaviljelijä välillä unohtaisikin käydä hoitamassa viljelystään tai kiinnostus viljelmään hetkeksi lopahtaisi.

 

[1] Global Europe 2050, https://ec.europa.eu/research/social-sciences/pdf/policy_reviews/global-europe-2050-report_en.pdf

[2] Esim Malaska: Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä: Tulevaisuus mielenkiinnon kohteena, teoksessa Kuusi, Bergman, Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuksia? Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry 2013;

Pitkänen: Legal Challenges to Future Information Businesses, HIIT Publications 2006-1, Helsinki Institute for Information Technology HIIT, 2006.

[3] Global Trends 2030: Alternative Worlds, a publication of the National Intelligence Council, 2012, http://www.dni.gov/files/documents/GlobalTrends_2030.pdf

[4] http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf

[5] Vartia, Ylä-Anttila: Kansantalous 2028, ETLA 2003.

[6] Global Europe 2050, https://ec.europa.eu/research/social-sciences/pdf/policy_reviews/global-europe-2050-report_en.pdf

[7] The Clb of Rome, http://www.clubofrome.org/?p=703

[8] Global Europe 2050, https://ec.europa.eu/research/social-sciences/pdf/policy_reviews/global-europe-2050-report_en.pdf

[9] Soininvaara: Vauraus ja aika, Teos, 2007.

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: